MINENNOO KUOLLUNNA

Olen vain ollut perskeleen laiska ja saamaton. En tiedä pitäisikö miun olla mitenkään pahoillani siitä (tätä blogia kun tuskin hirveän moni katsoo asiakseen lukea, mutta se ei haittaa yhtään, voi nääs kirjoittaa mitä hyvänsä paskaa eikä kukaan tule siitä valittamaan... vaan hetkinen....)

Tutkitaanpas tämän käytössäni kuluvalla hetkellä olevan koulun koneen sisuksia, joska sieltä löytyisi jotain näyttämisen arvoista...
Onhan täällä peräti kaksi säälittävää sivua kuvapäiväkirjastani!


Pahoittelen kuvanlaatua. Käytän kuvapäiväkirjaani pääosin taiteellisen turhautumisen purkamiseen. Toisinaan sinne eksyy myös ihan asiallistakin kamaa, saatte ehkä nähdä jos saan nettisivuni tehtyä.
Mutta joo, kohta on ruokailu, riittäköön tämä tältä erää :)

Sunnuntai on niljainen

Oli varsin mukavainen viikonloppu, täytyy sanoa. Viime perjantai oli paras päivä hyvin, hyvin pitkään aikaan. Ei tullut yhtään ikäviä tilanteita. Ei kyllä lauantainakaan, mutta silloin ei paljon tapahtunut mitään, puuhastelin vain kupen rästitöiden kimpussa. Sainkin ison osan tehtyä. Kävin myös Riihisaaressa katsomassa Taru Innasen taidenäyttelyn (miun flamenco-opettaja). Se oli hiano. Siellä oli myös varsin mielenkiintoinen näyttely Suomen autonomian ajoista.



Ah, tässä taas vähän jotain söherryksiäni. Vasemmalta alkaen Ilmari, Hans ja Kurt (jolla on mini-Hans). Joukosta puuttuu vielä Sampo ja Eelis. Olen ajatellut tehdä jonkinsortin hahmoesittelyt, ettei ei-tuttujeni/satunnaisten kävijöiden tarvitsisi ihmetellä, mitä minä oikein piirtelen tänne. Laitoin nämä koristamaan blogini reunaa.


Tässä taas on Kaisu. Näköinen eli ei, minä pidän tästä, se on varsin onnistunut.

Joku saattaa ihmetellä tämän postauksen otsikkoa. Hoksasin tänään päiväkirjaan kirjoittaessani, miksi sunnuntaisin on aina niin likainen olo. Siis, sunnuntaihan eroaa varsin paljon muista päivistä muun muassa siksi, että useimmat liikkeet ovat kiinni ja nekin, jotka ovat, aukeavat vasta puolilta päivin, eli kämpillä täytyy hikoilla monta tuntia ennen kuin on järkeä lähteä ulos. Ruokakaupassa ei ole paljon tekemistä. Sitä paitsi, sunnuntaita seuraa maanantai, jolloin kaikki taas heräävät arkeen. Sunnuntai on viimeinen hikinen rutistus ennen arjen rientoja, eikä silloin oikein pysty kunnolla lepäämäänkään. Toisekseen yleensä, jos olen kotona, sunnuntaina täytyy lähteä aikaisin junalle tai bussille, koska olen nyt kuusi vuotta opiskellut toisella paikkakunnalla. Ei mitenkään erityisen rentouttavaa. Tylsää ja niljaista.


Motiivinsa kullakin. Vasemmalta alkaen Hans, Ilmari, Kurt, Eelis ja Sampo. Harkitsen tämän värittämistä. Hetken mielijohteesta tämän piersin.


Näihin tunnelmiin voisinkin päättää tällä kertaa. Juoksevaan Hansiin.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee

En tosin polta... En muistanutkaan, miten kiva biisi tämäkin on.


Sainpa kuitenkin viiime postauksen jälkeen piirretyä jotain. Toinen asia, mikä auttaa luovaan lukkoon, on siitä valittaminen. :P
Totesin muuten, että on aivan törkeän kivaa piirtää käyttämällä useammanlaisia kyniä. Tässäkin työssä käytin kuulakärkikyniä, tussia ja puuvärejä. Ja tässä postauksessa on yksi kuva, jossa edellä mainittujen kynien lisäksi käytin lyijykynää ja highlightereita. Ai että minä nautin sen piirtämisestä.
Ylläoleva kuva on jatkoa tälle teokselle. Valitan suurta kokoa. Edelleen Kamen no Maid Guyta. Nyt voinkin alkaa tehdä jotain muuta.

Jaahas, olen tällä hetkellä koulussa. Ei kun... koululla. Jos olisin koulussa, olisin tunnilla, mutta olen täällä ihan muuten vaan, joten olen siis koululla. Kävin myymässä yhden kirjan ja nyt odotan, että ruokailu alkaa. Tosin siellä on jotain makkarajuttua... Ei ihan miun suosikkiani. No jaa. Ilmanen on ilmasta.

Horoskooppi-ihmisen keekoilua

Ihan vaan sillä, että innostuin taas eilen astrologiasta ja tutkin oman merkkini lisäksi vaihteeksi myös ystävieni merkkien perusominaisuuksia. Naureskelin sitten itsekseni, Pasila-fani kun olen, että Kyösti Pöysti ei kyllä tykkäis minusta, kun olen kiinnostunut horoskoopeista ja tykkään Améliesta. Voi voi. Joskus mietin, miksi Pöysti inhoaa kyseistä leffaa niin hirveästi... jotenkin on myös semmoinen kutina, ettei kovin moni muukaan välitä siitä... no jaa. Mitä yksi elokuva kertoo ihmisestä? Ei paljon mitään.

Mutta taas on aika hirveiden kuvien. Tämä ylläoleva ainakin on allekirjoittaneen mielestä todella jotain.. aivan.. en tiedä. Perusheteromiesten kauhu. Hivenen naiselta näyttävä heteromies. Vähän niin kuin miltä japanilaiset luulevat ranskalaisten näyttävän. Tämä tosin ei ole blondi. Voi japanilaiset, eläkää vain fantasioissanne, ja aiheuttakaa meille realist(inats)eille päänsärkyä.
Pahoittelen skannauksen heikkoakin heikompaa laatua.

Vanhahko teos. Kun olin saanut tämän valmiiksi, pidin sitä parhaimpana piirroksena, jonka olin ikinä piirtänyt. Jollain lailla se on sitä vieläkin. Olin todella onnistuvassa tilassa ja pystyin antamaan palttua mm. sellaisille taiteellisuutta rajoittaville tekijöille kuin korrekti anatomia. Sen kun vain vedin viivoja innoissani ympäriinsä. Sellainen on hyvin virkistävää. Siihen kuuluisi vielä jonkinasteinen tausta, mutten sitten kokenut tarpeelliseksi alkaa työstää sitä tarkemmin. Sen verran voin sanoa niille, joille kuva ei oikein aukea, että nuo kolme ikään kuin lentävät, pienen matkaa. Kohoavat ilmavirran mukana. Miettikääs miten se on mahdollista. Jonkun vesiväriversionkin olen tästä tehnyt, mutta se ei oikein onnistunut.
Ehkä mä vielä yhden laitan...

Pienen pientä hahmoluonnostelua. Aika vanha kyllä tämäkin. :P
Tekeillä on merkintä, jossa on muutama jo yli vuoden vanha luonnos toisesta sarjakuvastani. Sillä on jo juoni alusta loppuun, varsin valmiit hahmot, enää vain pitäisi saada itseni piirtämään se. (Ja ehkä, jokin kaunis päivä, joku suostuu *gasp* julkaisemaan sen. Ei! Se on liikaa tämänhetkiselle maailmalleni, koko ajatuskin!)

Ehkä mä jonain päivänä saan taas jotain uutta aikaan. Sitä odotellessa: Yie Ar Kung-Fu, YEAH! (alkuperäinen on kyllä hauskempi ja nerokkaanpi, mutta on tuossa Hetalia-versiossakin oma viehätyksensä)

Savonlinna City Lost Girls

Näinnikkää, eilen tällaisen hutaisin, ja tietokoneella sitten yömyöhään sitä väritin. Yhteen sarjakuvaan pientä hahmosuunnittelua. Vasemmalta alkaen nimeltään : Emmi-Lotta, Sini, Kaisu, Inka ja Henna. Aika yksinkertaisesti kyllä väritetty, mutta minun tämän hetkisillä taidoillani ihan hyvä.
Alkuperäisenä ajatuksena oli vain kokeilla piirtää erilaisia vartalotyyppejä ja kasvoja. Hieman ehkä kuitenkin on persaukset samankokoisia kaikilla ja hartiat liian kapeita, mutta ehkei sovi olla liian realisti. Realismi on hanurista.

Tänä päivänä , jonka kaikki tulevat muistamaan

Jees, päätinpä sitten nerokkaasti hyödyntää erään ystäväni ideaa ja tehdä luonnosblogin, johon laittelen kaiken näköisiä ja kokoisia suherruksiani. Tässäpä pari. Alemman saatan ehkä laittaa deviantArttiin, mutten tiedä vielä onko se sen arvoinen. Tarvitsen harjoitusta tietokoneella värittämisessä.