sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Sunnuntai on niljainen

Oli varsin mukavainen viikonloppu, täytyy sanoa. Viime perjantai oli paras päivä hyvin, hyvin pitkään aikaan. Ei tullut yhtään ikäviä tilanteita. Ei kyllä lauantainakaan, mutta silloin ei paljon tapahtunut mitään, puuhastelin vain kupen rästitöiden kimpussa. Sainkin ison osan tehtyä. Kävin myös Riihisaaressa katsomassa Taru Innasen taidenäyttelyn (miun flamenco-opettaja). Se oli hiano. Siellä oli myös varsin mielenkiintoinen näyttely Suomen autonomian ajoista.



Ah, tässä taas vähän jotain söherryksiäni. Vasemmalta alkaen Ilmari, Hans ja Kurt (jolla on mini-Hans). Joukosta puuttuu vielä Sampo ja Eelis. Olen ajatellut tehdä jonkinsortin hahmoesittelyt, ettei ei-tuttujeni/satunnaisten kävijöiden tarvitsisi ihmetellä, mitä minä oikein piirtelen tänne. Laitoin nämä koristamaan blogini reunaa.


Tässä taas on Kaisu. Näköinen eli ei, minä pidän tästä, se on varsin onnistunut.

Joku saattaa ihmetellä tämän postauksen otsikkoa. Hoksasin tänään päiväkirjaan kirjoittaessani, miksi sunnuntaisin on aina niin likainen olo. Siis, sunnuntaihan eroaa varsin paljon muista päivistä muun muassa siksi, että useimmat liikkeet ovat kiinni ja nekin, jotka ovat, aukeavat vasta puolilta päivin, eli kämpillä täytyy hikoilla monta tuntia ennen kuin on järkeä lähteä ulos. Ruokakaupassa ei ole paljon tekemistä. Sitä paitsi, sunnuntaita seuraa maanantai, jolloin kaikki taas heräävät arkeen. Sunnuntai on viimeinen hikinen rutistus ennen arjen rientoja, eikä silloin oikein pysty kunnolla lepäämäänkään. Toisekseen yleensä, jos olen kotona, sunnuntaina täytyy lähteä aikaisin junalle tai bussille, koska olen nyt kuusi vuotta opiskellut toisella paikkakunnalla. Ei mitenkään erityisen rentouttavaa. Tylsää ja niljaista.


Motiivinsa kullakin. Vasemmalta alkaen Hans, Ilmari, Kurt, Eelis ja Sampo. Harkitsen tämän värittämistä. Hetken mielijohteesta tämän piersin.


Näihin tunnelmiin voisinkin päättää tällä kertaa. Juoksevaan Hansiin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee

En tosin polta... En muistanutkaan, miten kiva biisi tämäkin on.


Sainpa kuitenkin viiime postauksen jälkeen piirretyä jotain. Toinen asia, mikä auttaa luovaan lukkoon, on siitä valittaminen. :P
Totesin muuten, että on aivan törkeän kivaa piirtää käyttämällä useammanlaisia kyniä. Tässäkin työssä käytin kuulakärkikyniä, tussia ja puuvärejä. Ja tässä postauksessa on yksi kuva, jossa edellä mainittujen kynien lisäksi käytin lyijykynää ja highlightereita. Ai että minä nautin sen piirtämisestä.
Ylläoleva kuva on jatkoa tälle teokselle. Valitan suurta kokoa. Edelleen Kamen no Maid Guyta. Nyt voinkin alkaa tehdä jotain muuta.

Jaahas, olen tällä hetkellä koulussa. Ei kun... koululla. Jos olisin koulussa, olisin tunnilla, mutta olen täällä ihan muuten vaan, joten olen siis koululla. Kävin myymässä yhden kirjan ja nyt odotan, että ruokailu alkaa. Tosin siellä on jotain makkarajuttua... Ei ihan miun suosikkiani. No jaa. Ilmanen on ilmasta.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Ikään kuin luova lukko



Että minä sitten inhoan sitä, kun on sellainen fiilis, että haluaisi hirveästi piirtää jotain, mutta sitten ei kuitenkaan pysty, syystä ja toisesta. Aina kun otan kynän käteen, en uskallakaan vetää yhtään viivaa. En tiedä, mihin sen vetäisin, mitä piirtäisin. Pelkään, että siitä tulee kuitenkin hirveää scheissea ja sitten hävettäisi, "mitä mä nyt tällasta paskaa julkean piirtää, täähän on häpeäksi tälle kauniille paperille, minulle itselleni, ja jokainen, joka sen sattuu näkemään, pakahtuu myötähäpeästä."
Tällainen. Ajattelu. On. Hanurista. Hanurista, I say! Piirtämisen ajattelustakin katoaa kaikki ilo.
Ainoa keino tällaiselle on vain ja ainoastaan se, että kaikista mielen vastalauseista huolimatta alkaa vain piirtää jotain. Jotain todella ylilyötyä, välittämättä mistään perspektiiveistä tai oikeaoppisesta anatomiasta tai väritasapainosta, siis ylipäätään mistään, mikä tietyssä mielentilassa rajoittaa tekemistä rikollisen paljon.
Lopputuloksesta voi tulla hyvinkin hieno. Jos muistaa varoa ylityöstämistä, tai koko homman vetämistä ihan leikiksi alentamalla itseään sellaisilla ajatuksilla kuin "no, kuhan jotain piirrän ihan sama, paskaa tulee kuitenkin". Niin tai näin, täytyy olla aidosti ylpeä tekeleestään, vaikka hyväntahtoisesti nauramalla sille. Etsiä siitä ne asiat, joista pitää, vaikka yksi piste, joka on mielestään kivassa paikassa, tai yksi viiva, jonka vetänyt juuri oikein, jota ei tarvitse mennä sörkkimään enää (tosin houkutus tähän on lähes vastustamaton). Sitten laittaa työn varmaan paikkaan, josta sitä voi ihastella ja muistella, miten hauskaa ja vapauttavaa sen piirtäminen oli.
Tekniikka on pettämätön, se on itsessä vika, jos se ei toimi!

Ja näin olen purkanut teille sydäntäni. Iski kova halu kirjoittaa tänne jotain, vaikka en olekaan piirtänyt yhtään uutta kuvaa. Sen sijaan voisin laittaa joitain valokuvia, vaikka jos inspiraatioita saisi.
Kirjoituspöytäni on aina täynnä kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä kamaa. Kuvassa yllä on juuri sitä enemmän hyödyllistä. Noita kyniä katsoessa tulee hirveä tarve vain alkaa piirtää jotain. En tosin juuri nyt tällä hetkellä "voi" alkaa piirtää mitään, koska nyt kirjoitan tämän entryn loppuun, sitten pitää käydä kaupassa, leipoa suklaakakkua huomista varten... itsekin pitäisi jotain syödä, mutta syödessä pystyy joten kuten ehkä piirtämään myöskin. Ei, ei hyvä, ruoka täytyy syödä kunnioittaen ja piirtäessä ei touhuta muuta, ainakaan käsillä. Jotain kunnioitusta sentään. Piirtäminen ja syöminen ovat pyhiä asioita, joita ei tehdä samanaikaisesti.

Hei, mikäs sen inspiroivanpaa kuin nähdä itsensä piirtämässä. Tosin, tässä kuvassa vain esitän piirtäväni, tarvitsin näitä kuvia malliksi lopputyötäni varten (laitan siitä ehkä kuvan tänne joskus). Muistan hyvin, kun yritin piirtää siinä, kun kaveri kuvasi, että siitä ei tullut yhtään mitään, jotain skeidaa vain piirsin. Selittyy sillä, ettei se varsinainen piirtäminen ollut niin tärkeää, kunhan vain näytin siltä, että piirsin, asennolta ja olemukselta.
Se, mikä tästä tekee sitten niin inspiroivan, on juuri se, että itse lopputyön tekeminen oli erittäin antoisaa. Vaikka toisinaan hankalaakin, mutta se kuuluu asiaan. Työstä tuli oikein hieno ja siitä jäi mukavat muistot (ja kymppi todistukseen, jopa portfoliosta, vaikka kyhäsin sen parissa päivässä).

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Maaaan, my life sucks.


Juu, ei mene hyvin. Siitä huolimatta, että sain vihdoinkin taas jotain piirrettyä, niin ei mene hyvin.
Juu juu, tuolta edessä juoksevalta tyypiltä puuttuu aikamoinen pala vartalosta, mutta se onkin nyt niin kuin suuntaa antavana. Innoitus tähän tuli tämän hurmaavan animesarjan lopputeksteistä. Kyseinen anime oli aika hauska, vaikka siinä olikin aivan hirveästi fanserviceä. Pojille. No jaa, mitäs pienistä.

Piirtelin myös itseni ja ystäväni Inkan pariksi erittäin tunnetuksi taikatytöksi. Oli tarkoitus piirtää myös kolme muuta kaveriani, mutta se sitten jäi, syystä ja toisesta.



maanantai 6. huhtikuuta 2009

He-ooooH!

29.3.2009
Jostain syystä tuli aivan hillitön hinku piirtää alastomia miehiä. Itse asiassa vieläkin tekee mieli piirtää komeita, hyväkroppaisia poikia ilman rihmankiertämää. Yllä olevaa aloin piirtää tuossa aiemmin viikolla, sellattee luonnostyyppinen, en turhia paineita ottanut oikeaoppisesta anatomiasta ja sellaisesta. Huomaa, että täytyy harjoitella rutkasti vielä vartalon piirtämistä rintakehästä alaspäin. Ja miksei ylöspäinkin. Väritin tämän aika nopeasti, tajusin vasta myöhemmin, että olisin voinut piirtää heidät saunan laiteille (kuuma lähdekään ei tainnut olla minun oma ideani taustaksi...). Tosin silloin oikean yläkulman blondin asento olisi ollut vähän hölmö... puolivahingossa muuten piirsin hälle liian hyvän yläkropan, joten hillitsin itseäni sitten persauksen kanssa. Että näin. Toi röökikin savuttaa aika pahasti... Mutta minun tehtäväni ei ole kuvata realistisesti todellisuutta, sellainen rajoittaa tekemistä rikollisen paljon.

Tätä en alunperin ajatellut laittaa tänne ollenkaan. Mutta laitoin sitten kumminkin, on siinä sen verran haaskoja juttuja. Tai sairaita. Sisäpiirivitsejä. Että lälläslää. Olin tuohon samaiselle sivulle koonnut vähän muistiinpanoja, kun sitten aloin piirtää sille tuota hölkkäävää tyyppiä (on hällä nimikin, mutta en katso tarpeelliseksi sanoa sitä). Sitten piirsin alastoman kokin. Niistä oli silloin todella selvät visiot. Sitten piirsin ryhmästä loput kolme jäsentä ja nimesin työni Aamutoimiksi. Lehden nimen keksin, kun olin vastikään katsonut erään hassun, nyt tosin poistetun, videon, jossa Mörkö kauppaa lehtiä Muumeille. "Ostakaa nyt edes Muumien Sanomat". Sitten sain törkeän idean piirtää vähäpukeisia naisia tuomaan tiettyä kieroa ristiriitaa koko asetelmaan, koska jo alun alkaen kyseinen hahmo on luontojaan sitä tyyppiä, joka ei ole kiinnostunut Muumeista eikä pornografiasta.

6.4.2009

Juupa juu, en ole saanut mitään piirrettyä noiden ylläolevien jälkeen. En ole ollut oikealla tuulella. Istunu tietokoneella päivät pitkät. Lukenu hauskoja juttuja tvtropes.comista, kattonu APH-videoita (voisin periaatteessa mättää niitä läjäpäin tänne, mutta jos en nyt kuitenkaan... No, tämän ainakin laitan! Se on niin kaunis!).

Mutta joo, näihin tunnelmiin päättyy tiedotus. Toisella kertaa lisää asiaa.

Inka, päivitä!!