Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuvat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Samposta saa rahaa

Tämän ihanan kuvatuksen hahmoistani/-tamme piirsi ystäväni Kinka.

Tulin tuossa ihan äskettäin ostaneeksi kuudella kympillä ja risoilla mangaa Tammen nettikaupasta. GUNNM:t ja Yotsuba&! 6:n, se kun livahti mukavasti hyppysistäni, silloin kun se oli vielä lehtihyllyillä. Nyt on taas jotain mitä odottaa, koska Suomen mangajulkaisijat eivät nyt kiusaa minua kymmenillä hyvillä sarjoilla, jotka haluaisin hyllyyni (joka muuten pursuaa auttamattomasti yli). Nyt ilmestyy vain Nana, Fruits Basket ja Trinity Blood, satunnaisemmin myös Fullmetal Alchemist, Nausicaä ja NGE. Hyvä, ettei maasta ihan täysin tyystin luettava lopu, vaikka julkaisijat painottaisivat nyt sarjoihin, jotka eivät minua suuremmin kiinnosta, kuten jotkut nimeltä mainitsemattomat shônen-sarjat, jotka jatkuvat ajasta ikuisuuteen.Kotiuduin tuossa perjantaina viikon mittaiselta reissulta bahá'iden kesäkoulusta Oulusta. Hieno reissu oli, mutta raskas. Sain flunssan. Kuumetta ei pitäisi olla, mutta kurkku on kipeä ja nenä vuotaa. Muutenkin on vähän nuutunut olo. Pahaan saumaan iski, huomenna kun aloitan työni lapsenlikkana. Mietin kyllä, pitäisikö soittaa ja sanoa, etten halua tartuttaa kaikkia. Jos saisi viikon lomaa ja lähtisi äidin ja Jannen kanssa Helsinkiin. Olen tavattoman ärsyyntynyt, koska olisin halunnut olla perheenkin kanssa reissussa. Kai se on kestettävä. Voisin vaikka ensi viikonloppuna lähteä itsekseni Jyväskylään shoppaamaan. Kiertelemään divareita, jos vaikka löytyisi vanhoja Animelehtiä tai Japanpoppia. Ja katsomaan uusia vaatteita.


Juu, kyllä on tullut jotain piirrettyäkin tämän reilun kuukauden blogaustauon aikana. Aika paljonkin. Ei olisi kuitenkaan mitään järkeä laittaa kaikkea esille, koska useimmat suherruksistani ovat aika huonoja.
Nuo kaksi tuossa yläpuolella piirsin linja-autossa. On tullut harvinaisen paljon matkusteltua ympäriinsä tänä kesänä. Ja huomenna jatkuu.

Tätä innostuin piirtämään ylenpänä olevan luonnoksen pohjalta eilen illalla.

Meni siinä tunti poikineen ihan huomaamatta. Piirsin A3:selle, joka on liian iso miun skanneriin. Täytyi ottaa valokuva, mikä voi selittää kehnon kuvanlaadun. Olin vielä niin ahkera, että väritin sen melkein kokonaan vesiväreillä viime yönä, ja viimeistelin sitten aamulla.

Aika hyvä, kun itse sanon. Ehkä olisi voinut voimakkaammin mättää väriä vielä.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Tyytymättömät

Pieni vitsintapainen, jota en nyt rupea suuremmin selittelemään. Ihan vaan siitä syystä, ettei joku varasta nerokasta sarjakuvaideaani (joku suomenkielentaitoinen, joka sattumalta eksyy tähän vaatimattomaan blogiini). Ehkä tuosta jotain huumoria irtoaa siitä huolimatta, mielikuvitusta saa käyttää.
Aika nopeasti tuonkin hutaisin, mikä näkyy anatomiassa ja värityksessä (skanneri muuten ikävästi aina raiskaa värit), mutta olen jo aika hyvin päässyt irti siitä, että suuremmin välittäisin moisista pikkuseikoista.

Hieman vanhempi luonnos samasta sarjasta. Hieman jos saan kavereita (ja itseäni) mainostaa, niin vasemmalta alkaen ensimmäisen hahmon on suunnitellut Kaisu, toisen Sini, kolmannen Inka ja laitimmainen oikealla on omani. Joukkoon kuuluu vielä viides, joka tähän työhön ei ollut vielä ehtinyt mukaan, täytyy piirtää vielä sellattee kuva, missä on kaikki viisi (tai ehkä jopa kaikki kymmenen...?).
Puuväreillä on muuten älyttömän kivaa värittää, tajusin vasta männäviikoilla. Vuosi sitten ostin Akatemisesta kalliilla Faber-Castellin akvarellivärikynät, ja vasta nyt olen alkanut niitä käyttämään. Sama homma piirtopöydän kanssa. Kun ei muka ole osannut niitä käyttää. Ja paskanmarjat. Periaatehan on törkeän yksinkertainen, ja tekniikan oppii tekemällä, muilta saa myös katsoa mallia.
"Pahoittelen" taitosta oikeassa alakulmassa. Paperina molemmissa on Paperipisteen viivaton A4-vihko, niitä joita saa halvalla Suomalaisesta. Paperi on niin ohutta, että se kuultaa läpi, mutta sille on todella mukavaa piirtää.
Muuten, molempia piirtäessä katsoin (tai paremminkin kuuntelin) Pasilaa. Siinä ohjelmassa on jotain todella inspiroivaa, sen lisäksi, että on todella hauska ohjelma.