Samposta saa rahaa

Tämän ihanan kuvatuksen hahmoistani/-tamme piirsi ystäväni Kinka.

Tulin tuossa ihan äskettäin ostaneeksi kuudella kympillä ja risoilla mangaa Tammen nettikaupasta. GUNNM:t ja Yotsuba&! 6:n, se kun livahti mukavasti hyppysistäni, silloin kun se oli vielä lehtihyllyillä. Nyt on taas jotain mitä odottaa, koska Suomen mangajulkaisijat eivät nyt kiusaa minua kymmenillä hyvillä sarjoilla, jotka haluaisin hyllyyni (joka muuten pursuaa auttamattomasti yli). Nyt ilmestyy vain Nana, Fruits Basket ja Trinity Blood, satunnaisemmin myös Fullmetal Alchemist, Nausicaä ja NGE. Hyvä, ettei maasta ihan täysin tyystin luettava lopu, vaikka julkaisijat painottaisivat nyt sarjoihin, jotka eivät minua suuremmin kiinnosta, kuten jotkut nimeltä mainitsemattomat shônen-sarjat, jotka jatkuvat ajasta ikuisuuteen.Kotiuduin tuossa perjantaina viikon mittaiselta reissulta bahá'iden kesäkoulusta Oulusta. Hieno reissu oli, mutta raskas. Sain flunssan. Kuumetta ei pitäisi olla, mutta kurkku on kipeä ja nenä vuotaa. Muutenkin on vähän nuutunut olo. Pahaan saumaan iski, huomenna kun aloitan työni lapsenlikkana. Mietin kyllä, pitäisikö soittaa ja sanoa, etten halua tartuttaa kaikkia. Jos saisi viikon lomaa ja lähtisi äidin ja Jannen kanssa Helsinkiin. Olen tavattoman ärsyyntynyt, koska olisin halunnut olla perheenkin kanssa reissussa. Kai se on kestettävä. Voisin vaikka ensi viikonloppuna lähteä itsekseni Jyväskylään shoppaamaan. Kiertelemään divareita, jos vaikka löytyisi vanhoja Animelehtiä tai Japanpoppia. Ja katsomaan uusia vaatteita.


Juu, kyllä on tullut jotain piirrettyäkin tämän reilun kuukauden blogaustauon aikana. Aika paljonkin. Ei olisi kuitenkaan mitään järkeä laittaa kaikkea esille, koska useimmat suherruksistani ovat aika huonoja.
Nuo kaksi tuossa yläpuolella piirsin linja-autossa. On tullut harvinaisen paljon matkusteltua ympäriinsä tänä kesänä. Ja huomenna jatkuu.

Tätä innostuin piirtämään ylenpänä olevan luonnoksen pohjalta eilen illalla.

Meni siinä tunti poikineen ihan huomaamatta. Piirsin A3:selle, joka on liian iso miun skanneriin. Täytyi ottaa valokuva, mikä voi selittää kehnon kuvanlaadun. Olin vielä niin ahkera, että väritin sen melkein kokonaan vesiväreillä viime yönä, ja viimeistelin sitten aamulla.

Aika hyvä, kun itse sanon. Ehkä olisi voinut voimakkaammin mättää väriä vielä.

Ikään kuin luova lukko

Että minä sitten inhoan sitä, kun on sellainen fiilis, että haluaisi hirveästi piirtää jotain, mutta sitten ei kuitenkaan pysty, syystä ja toisesta. Aina kun otan kynän käteen, en uskallakaan vetää yhtään viivaa. En tiedä, mihin sen vetäisin, mitä piirtäisin. Pelkään, että siitä tulee kuitenkin hirveää scheissea ja sitten hävettäisi, "mitä mä nyt tällasta paskaa julkean piirtää, täähän on häpeäksi tälle kauniille paperille, minulle itselleni, ja jokainen, joka sen sattuu näkemään, pakahtuu myötähäpeästä."
Tällainen. Ajattelu. On. Hanurista. Hanurista, I say! Piirtämisen ajattelustakin katoaa kaikki ilo.
Ainoa keino tällaiselle on vain ja ainoastaan se, että kaikista mielen vastalauseista huolimatta alkaa vain piirtää jotain. Jotain todella ylilyötyä, välittämättä mistään perspektiiveistä tai oikeaoppisesta anatomiasta tai väritasapainosta, siis ylipäätään mistään, mikä tietyssä mielentilassa rajoittaa tekemistä rikollisen paljon.
Lopputuloksesta voi tulla hyvinkin hieno. Jos muistaa varoa ylityöstämistä, tai koko homman vetämistä ihan leikiksi alentamalla itseään sellaisilla ajatuksilla kuin "no, kuhan jotain piirrän ihan sama, paskaa tulee kuitenkin". Niin tai näin, täytyy olla aidosti ylpeä tekeleestään, vaikka hyväntahtoisesti nauramalla sille. Etsiä siitä ne asiat, joista pitää, vaikka yksi piste, joka on mielestään kivassa paikassa, tai yksi viiva, jonka vetänyt juuri oikein, jota ei tarvitse mennä sörkkimään enää (tosin houkutus tähän on lähes vastustamaton). Sitten laittaa työn varmaan paikkaan, josta sitä voi ihastella ja muistella, miten hauskaa ja vapauttavaa sen piirtäminen oli.
Tekniikka on pettämätön, se on itsessä vika, jos se ei toimi!

Ja näin olen purkanut teille sydäntäni. Iski kova halu kirjoittaa tänne jotain, vaikka en olekaan piirtänyt yhtään uutta kuvaa. Sen sijaan voisin laittaa joitain valokuvia, vaikka jos inspiraatioita saisi.
Kirjoituspöytäni on aina täynnä kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä kamaa. Kuvassa yllä on juuri sitä enemmän hyödyllistä. Noita kyniä katsoessa tulee hirveä tarve vain alkaa piirtää jotain. En tosin juuri nyt tällä hetkellä "voi" alkaa piirtää mitään, koska nyt kirjoitan tämän entryn loppuun, sitten pitää käydä kaupassa, leipoa suklaakakkua huomista varten... itsekin pitäisi jotain syödä, mutta syödessä pystyy joten kuten ehkä piirtämään myöskin. Ei, ei hyvä, ruoka täytyy syödä kunnioittaen ja piirtäessä ei touhuta muuta, ainakaan käsillä. Jotain kunnioitusta sentään. Piirtäminen ja syöminen ovat pyhiä asioita, joita ei tehdä samanaikaisesti.

Hei, mikäs sen inspiroivanpaa kuin nähdä itsensä piirtämässä. Tosin, tässä kuvassa vain esitän piirtäväni, tarvitsin näitä kuvia malliksi lopputyötäni varten (laitan siitä ehkä kuvan tänne joskus). Muistan hyvin, kun yritin piirtää siinä, kun kaveri kuvasi, että siitä ei tullut yhtään mitään, jotain skeidaa vain piirsin. Selittyy sillä, ettei se varsinainen piirtäminen ollut niin tärkeää, kunhan vain näytin siltä, että piirsin, asennolta ja olemukselta.
Se, mikä tästä tekee sitten niin inspiroivan, on juuri se, että itse lopputyön tekeminen oli erittäin antoisaa. Vaikka toisinaan hankalaakin, mutta se kuuluu asiaan. Työstä tuli oikein hieno ja siitä jäi mukavat muistot (ja kymppi todistukseen, jopa portfoliosta, vaikka kyhäsin sen parissa päivässä).

He-ooooH!

29.3.2009
Jostain syystä tuli aivan hillitön hinku piirtää alastomia miehiä. Itse asiassa vieläkin tekee mieli piirtää komeita, hyväkroppaisia poikia ilman rihmankiertämää. Yllä olevaa aloin piirtää tuossa aiemmin viikolla, sellattee luonnostyyppinen, en turhia paineita ottanut oikeaoppisesta anatomiasta ja sellaisesta. Huomaa, että täytyy harjoitella rutkasti vielä vartalon piirtämistä rintakehästä alaspäin. Ja miksei ylöspäinkin. Väritin tämän aika nopeasti, tajusin vasta myöhemmin, että olisin voinut piirtää heidät saunan laiteille (kuuma lähdekään ei tainnut olla minun oma ideani taustaksi...). Tosin silloin oikean yläkulman blondin asento olisi ollut vähän hölmö... puolivahingossa muuten piirsin hälle liian hyvän yläkropan, joten hillitsin itseäni sitten persauksen kanssa. Että näin. Toi röökikin savuttaa aika pahasti... Mutta minun tehtäväni ei ole kuvata realistisesti todellisuutta, sellainen rajoittaa tekemistä rikollisen paljon.

Tätä en alunperin ajatellut laittaa tänne ollenkaan. Mutta laitoin sitten kumminkin, on siinä sen verran haaskoja juttuja. Tai sairaita. Sisäpiirivitsejä. Että lälläslää. Olin tuohon samaiselle sivulle koonnut vähän muistiinpanoja, kun sitten aloin piirtää sille tuota hölkkäävää tyyppiä (on hällä nimikin, mutta en katso tarpeelliseksi sanoa sitä). Sitten piirsin alastoman kokin. Niistä oli silloin todella selvät visiot. Sitten piirsin ryhmästä loput kolme jäsentä ja nimesin työni Aamutoimiksi. Lehden nimen keksin, kun olin vastikään katsonut erään hassun, nyt tosin poistetun, videon, jossa Mörkö kauppaa lehtiä Muumeille. "Ostakaa nyt edes Muumien Sanomat". Sitten sain törkeän idean piirtää vähäpukeisia naisia tuomaan tiettyä kieroa ristiriitaa koko asetelmaan, koska jo alun alkaen kyseinen hahmo on luontojaan sitä tyyppiä, joka ei ole kiinnostunut Muumeista eikä pornografiasta.

6.4.2009

Juupa juu, en ole saanut mitään piirrettyä noiden ylläolevien jälkeen. En ole ollut oikealla tuulella. Istunu tietokoneella päivät pitkät. Lukenu hauskoja juttuja tvtropes.comista, kattonu APH-videoita (voisin periaatteessa mättää niitä läjäpäin tänne, mutta jos en nyt kuitenkaan... No, tämän ainakin laitan! Se on niin kaunis!).

Mutta joo, näihin tunnelmiin päättyy tiedotus. Toisella kertaa lisää asiaa.

Inka, päivitä!!

Horoskooppi-ihmisen keekoilua

Ihan vaan sillä, että innostuin taas eilen astrologiasta ja tutkin oman merkkini lisäksi vaihteeksi myös ystävieni merkkien perusominaisuuksia. Naureskelin sitten itsekseni, Pasila-fani kun olen, että Kyösti Pöysti ei kyllä tykkäis minusta, kun olen kiinnostunut horoskoopeista ja tykkään Améliesta. Voi voi. Joskus mietin, miksi Pöysti inhoaa kyseistä leffaa niin hirveästi... jotenkin on myös semmoinen kutina, ettei kovin moni muukaan välitä siitä... no jaa. Mitä yksi elokuva kertoo ihmisestä? Ei paljon mitään.

Mutta taas on aika hirveiden kuvien. Tämä ylläoleva ainakin on allekirjoittaneen mielestä todella jotain.. aivan.. en tiedä. Perusheteromiesten kauhu. Hivenen naiselta näyttävä heteromies. Vähän niin kuin miltä japanilaiset luulevat ranskalaisten näyttävän. Tämä tosin ei ole blondi. Voi japanilaiset, eläkää vain fantasioissanne, ja aiheuttakaa meille realist(inats)eille päänsärkyä.
Pahoittelen skannauksen heikkoakin heikompaa laatua.

Vanhahko teos. Kun olin saanut tämän valmiiksi, pidin sitä parhaimpana piirroksena, jonka olin ikinä piirtänyt. Jollain lailla se on sitä vieläkin. Olin todella onnistuvassa tilassa ja pystyin antamaan palttua mm. sellaisille taiteellisuutta rajoittaville tekijöille kuin korrekti anatomia. Sen kun vain vedin viivoja innoissani ympäriinsä. Sellainen on hyvin virkistävää. Siihen kuuluisi vielä jonkinasteinen tausta, mutten sitten kokenut tarpeelliseksi alkaa työstää sitä tarkemmin. Sen verran voin sanoa niille, joille kuva ei oikein aukea, että nuo kolme ikään kuin lentävät, pienen matkaa. Kohoavat ilmavirran mukana. Miettikääs miten se on mahdollista. Jonkun vesiväriversionkin olen tästä tehnyt, mutta se ei oikein onnistunut.
Ehkä mä vielä yhden laitan...

Pienen pientä hahmoluonnostelua. Aika vanha kyllä tämäkin. :P
Tekeillä on merkintä, jossa on muutama jo yli vuoden vanha luonnos toisesta sarjakuvastani. Sillä on jo juoni alusta loppuun, varsin valmiit hahmot, enää vain pitäisi saada itseni piirtämään se. (Ja ehkä, jokin kaunis päivä, joku suostuu *gasp* julkaisemaan sen. Ei! Se on liikaa tämänhetkiselle maailmalleni, koko ajatuskin!)

Ehkä mä jonain päivänä saan taas jotain uutta aikaan. Sitä odotellessa: Yie Ar Kung-Fu, YEAH! (alkuperäinen on kyllä hauskempi ja nerokkaanpi, mutta on tuossa Hetalia-versiossakin oma viehätyksensä)