"Keskellä parsapenkkiä!"

Voi Muumimamma :)

Pöh, en saanut sitä puistotyötä. "Onpahan ainakin yritetty", sanoi äiti. Niinpä niin, mutta laiha lohtu se on. Turhaa työtä tein! Tosin nyt saan olla ihan rauhassa kotona ja tehdä ihan rauhassa kotitöitä, maalata navettaa, raivata metsää, ajaa ruohoa... kyllä sitä tekemistä riittää. Pitää isän kanssa sopia, josko jotain ihan kunnon palkkaa saisin.

Taas sain hupsun idean. Tässä rakkaat miehemme ovat vierailulla jonkun ihmisen (mahd. jonkun tosi tärkeän) kotona ja Ilmari menee luvatta vähän tutkimaan:

Innoitusta sain, kun tutkin lolcats.comista tallentamiani kuvia. Aika hassua, koko sarja koostuu tällä hetkellä yksittäisistä vitsikohtauksista. Niiden ympärille on tosin hyvä lähteä kasaamaan kunnollista juonta. Alkupäähän olen jo jotain juonentynkää saanut aikaan.

Pientä piiperrystä puoleltani ja turmion Rainbow S.p.A.

Okei, katsoin vähän mallia asentoon ja vaatteisiin. Se on täysin sallittua. Teki mieli kokeilla, miltä näyttää lyijykynäpiirros vesiväritaustaa vasten. Ei pahalta, mielestäni.



Vanhahko piirustus, jäänyt kesken, kun en ole jaksanut etsiä mallia miehen asennolle.

Maikkarilta tuli äsken uudehko animaatio nimeltä Huntik. Samoilta tekijöiltä, jotka teki aikoinaan Winx-clubin. Se kertoo jo aika paljon. Siis voi hyvänen aika, miksi pitää tehdä tuollaisia huonoja animaatioita, joissa on kuitenkin sen verran juonta, että mun on pakko katsoa sitä?? Minua kiusaavat, kun eivät tee kunnolla mielenkiintoisia animaatioita. >:/
Pakottavat minut pitäytymään yhä tiukemmin päätöksessäni tehdä tulevaisuudessa parempia animaatioita (mutta eikös se ole hyvä asia..?)

Äiti ilmoitti tänään tulevansa käymään. Olipa hyvä, että siivosin eilen täällä.

Älkää kysykö...

Saatat kuvitella tajuavasi kuvan idean, mutta siinä on sellaisia hiuksenhienoja vivahteita, jotka aukeavat ainoastaan asiaan perehtyneille (eli parhaille kavereilleni). Ei, en tiedä mitä päässäni liikkuu. Näkisittepä sen, jota tein samaan aikaan tämän kanssa! Se on melkein astetta pahempi. Täytyy tehdä se valmiiksi, jotta voin järkyttää teitä sillä. >:D
Nopea luonnos ja vielä nopeampi väritys.

Edit. tunti pari myöhemmin

Juupa juu. Tämä kohtaus on alkujaan eräästä muumidupista (paitsi ruudut 1 ja 2). Hahmot eivät ole yhtään näköisiä (paitsi ehkä Sini ruuduissa 2 ja 4), no, kunhan ovat suuntaa-antavia. Nopeana luonnoksenahan tämäkin alkoi. Ehkä jos nyt hirveän pirullinen haluan olla, niin laitan sitten lopulliseen julkaisuun... >:D
Tämä ajoittuu vain paria hetkeä ennen kuin he keksivät voimansa.

Horoskooppi-ihmisen keekoilua

Ihan vaan sillä, että innostuin taas eilen astrologiasta ja tutkin oman merkkini lisäksi vaihteeksi myös ystävieni merkkien perusominaisuuksia. Naureskelin sitten itsekseni, Pasila-fani kun olen, että Kyösti Pöysti ei kyllä tykkäis minusta, kun olen kiinnostunut horoskoopeista ja tykkään Améliesta. Voi voi. Joskus mietin, miksi Pöysti inhoaa kyseistä leffaa niin hirveästi... jotenkin on myös semmoinen kutina, ettei kovin moni muukaan välitä siitä... no jaa. Mitä yksi elokuva kertoo ihmisestä? Ei paljon mitään.

Mutta taas on aika hirveiden kuvien. Tämä ylläoleva ainakin on allekirjoittaneen mielestä todella jotain.. aivan.. en tiedä. Perusheteromiesten kauhu. Hivenen naiselta näyttävä heteromies. Vähän niin kuin miltä japanilaiset luulevat ranskalaisten näyttävän. Tämä tosin ei ole blondi. Voi japanilaiset, eläkää vain fantasioissanne, ja aiheuttakaa meille realist(inats)eille päänsärkyä.
Pahoittelen skannauksen heikkoakin heikompaa laatua.

Vanhahko teos. Kun olin saanut tämän valmiiksi, pidin sitä parhaimpana piirroksena, jonka olin ikinä piirtänyt. Jollain lailla se on sitä vieläkin. Olin todella onnistuvassa tilassa ja pystyin antamaan palttua mm. sellaisille taiteellisuutta rajoittaville tekijöille kuin korrekti anatomia. Sen kun vain vedin viivoja innoissani ympäriinsä. Sellainen on hyvin virkistävää. Siihen kuuluisi vielä jonkinasteinen tausta, mutten sitten kokenut tarpeelliseksi alkaa työstää sitä tarkemmin. Sen verran voin sanoa niille, joille kuva ei oikein aukea, että nuo kolme ikään kuin lentävät, pienen matkaa. Kohoavat ilmavirran mukana. Miettikääs miten se on mahdollista. Jonkun vesiväriversionkin olen tästä tehnyt, mutta se ei oikein onnistunut.
Ehkä mä vielä yhden laitan...

Pienen pientä hahmoluonnostelua. Aika vanha kyllä tämäkin. :P
Tekeillä on merkintä, jossa on muutama jo yli vuoden vanha luonnos toisesta sarjakuvastani. Sillä on jo juoni alusta loppuun, varsin valmiit hahmot, enää vain pitäisi saada itseni piirtämään se. (Ja ehkä, jokin kaunis päivä, joku suostuu *gasp* julkaisemaan sen. Ei! Se on liikaa tämänhetkiselle maailmalleni, koko ajatuskin!)

Ehkä mä jonain päivänä saan taas jotain uutta aikaan. Sitä odotellessa: Yie Ar Kung-Fu, YEAH! (alkuperäinen on kyllä hauskempi ja nerokkaanpi, mutta on tuossa Hetalia-versiossakin oma viehätyksensä)

Raiparai

Hetken mielijohteesta tällaisen piirsin. Ehkä pari jaksoa olen The Melancholy of Haruhi Suzumiyaa katsonu, pitäis katsoa kokonaan joku päivä, sen verta mainetta silläkin sarjalla on. Aikaa sitten päätin, että sitten kun opin tekemään animaatioita, niin teen omilla hahmoillani Hare Hare Yukain.

Tyytymättömät

Pieni vitsintapainen, jota en nyt rupea suuremmin selittelemään. Ihan vaan siitä syystä, ettei joku varasta nerokasta sarjakuvaideaani (joku suomenkielentaitoinen, joka sattumalta eksyy tähän vaatimattomaan blogiini). Ehkä tuosta jotain huumoria irtoaa siitä huolimatta, mielikuvitusta saa käyttää.
Aika nopeasti tuonkin hutaisin, mikä näkyy anatomiassa ja värityksessä (skanneri muuten ikävästi aina raiskaa värit), mutta olen jo aika hyvin päässyt irti siitä, että suuremmin välittäisin moisista pikkuseikoista.

Hieman vanhempi luonnos samasta sarjasta. Hieman jos saan kavereita (ja itseäni) mainostaa, niin vasemmalta alkaen ensimmäisen hahmon on suunnitellut Kaisu, toisen Sini, kolmannen Inka ja laitimmainen oikealla on omani. Joukkoon kuuluu vielä viides, joka tähän työhön ei ollut vielä ehtinyt mukaan, täytyy piirtää vielä sellattee kuva, missä on kaikki viisi (tai ehkä jopa kaikki kymmenen...?).
Puuväreillä on muuten älyttömän kivaa värittää, tajusin vasta männäviikoilla. Vuosi sitten ostin Akatemisesta kalliilla Faber-Castellin akvarellivärikynät, ja vasta nyt olen alkanut niitä käyttämään. Sama homma piirtopöydän kanssa. Kun ei muka ole osannut niitä käyttää. Ja paskanmarjat. Periaatehan on törkeän yksinkertainen, ja tekniikan oppii tekemällä, muilta saa myös katsoa mallia.
"Pahoittelen" taitosta oikeassa alakulmassa. Paperina molemmissa on Paperipisteen viivaton A4-vihko, niitä joita saa halvalla Suomalaisesta. Paperi on niin ohutta, että se kuultaa läpi, mutta sille on todella mukavaa piirtää.
Muuten, molempia piirtäessä katsoin (tai paremminkin kuuntelin) Pasilaa. Siinä ohjelmassa on jotain todella inspiroivaa, sen lisäksi, että on todella hauska ohjelma.

Savonlinna City Lost Girls

Näinnikkää, eilen tällaisen hutaisin, ja tietokoneella sitten yömyöhään sitä väritin. Yhteen sarjakuvaan pientä hahmosuunnittelua. Vasemmalta alkaen nimeltään : Emmi-Lotta, Sini, Kaisu, Inka ja Henna. Aika yksinkertaisesti kyllä väritetty, mutta minun tämän hetkisillä taidoillani ihan hyvä.
Alkuperäisenä ajatuksena oli vain kokeilla piirtää erilaisia vartalotyyppejä ja kasvoja. Hieman ehkä kuitenkin on persaukset samankokoisia kaikilla ja hartiat liian kapeita, mutta ehkei sovi olla liian realisti. Realismi on hanurista.