Luonnoslehtiö

Välihuomautus

2009-12-19T16:40:00.003+02:00

Joululoma, joululoma JEEJEE!!!

Kävin tänään hakemassa nettitikun paikallisesta elektroniikkaliikkeestä ja nyt minun ei enää tarvitse tapella kenenkään kanssa mistään nettipiuhoista, vaan voin surffata missä ja milloin haluan ( tai paremminkin missä ja milloin kykenen/viitsin). Koko syksyn olen joutunut käymään muilla koneilla netissä, joten en ole aina pystynyt seuraamaan päivityksiä jollain seuraamillani sivuilla. Äsken päivitin Yugioh the Abridged Seriesin uusimmat käänteet.
Jahka siirryn äidin luota isän (ja skannerin) luokse viettään joulua, saatan ehkä laittaa joitain hienoja kuviakin teidän pällisteltäväksenne.
Nyt kuitenkin suuresti kehotan teitä katsomaan Yugioh the Abridged Seriesia.

MINENNOO KUOLLUNNA

2009-10-27T11:18:00.003+02:00

Olen vain ollut perskeleen laiska ja saamaton. En tiedä pitäisikö miun olla mitenkään pahoillani siitä (tätä blogia kun tuskin hirveän moni katsoo asiakseen lukea, mutta se ei haittaa yhtään, voi nääs kirjoittaa mitä hyvänsä paskaa eikä kukaan tule siitä valittamaan... vaan hetkinen....)

Tutkitaanpas tämän käytössäni kuluvalla hetkellä olevan koulun koneen sisuksia, joska sieltä löytyisi jotain näyttämisen arvoista...
Onhan täällä peräti kaksi säälittävää sivua kuvapäiväkirjastani!

Pahoittelen kuvanlaatua. Käytän kuvapäiväkirjaani pääosin taiteellisen turhautumisen purkamiseen. Toisinaan sinne eksyy myös ihan asiallistakin kamaa, saatte ehkä nähdä jos saan nettisivuni tehtyä.
Mutta joo, kohta on ruokailu, riittäköön tämä tältä erää :)

HAH!

2009-09-06T11:43:00.008+03:00

SUNNUNTAI mikäpäiväsillonsattuolemaan
Oon nyt ollut täällä Limingan taidekoulussa melkein kolme viikkoa.
Ei ole kylmäksi jättänyt tämä paikka. Katsokaas nyt näitäkin:

Meillä oli havainnosta piirtämisen kurssi viikko sitten. Oli hyvi opettavainen kurssi.

Perhana vie näitä kärpäsiä, niitä on joka puolella!

Mitäs minä olen ehtinyt tekemään kolmessa viikossa? En mitenkään älyttämästi piirtämään omiani, kun tekee mieli tehdä kaikkea muuta. No telkkaria on ainakin tullut katsottua hälyttävän paljon. Muutama kaverikin on tullut, ja sydänsuruja. Ilmoittauduin myös venäjän alkeiskurssille, joka alkaa huomenna Oulussa. Sinne on puolen tunnin bussimatka.
Mun pitäis käydä ostamassa vaatteita, kun niitä nyt on hirveän vähän, pitää koko ajan olla pesemässä. Lisäksi pitäisi olla vielä niinkin aikaansaava, että käyn otattamassa ne toiset reiät korviin. Olen sitä haaveillut.

Ah, pitää muuten kattoo, jos löytyis jotain piirroksia lisää...

TIISTAI 8.9.2009

Keksin tänään, että voisin ruveta puuhaamaan omakustannetta! Ajattelin käyttää siinä Mentalin ihania siskoksia Terhiä, Esteriä ja Reijaa (oiskohan miulla heistä yhtään kuvaa?), piirtää jonkun hienon tarinan heidän elämästään, koska miusta tuntuu, ettei sitä kannata tunkea Mentaliin itseensä, koska siinä on jo muutenkin hirveästi tavaraa, eikä se ole Mentalin juonen kannalta kovinkaan oleellista. Anyho, rupean sitä suunnittelemaan! :)

Meillä on tällä viikolla improsarjakuvakurssi. Piirretään parissa minuutissa jokin (sarja)kuva annetusta aiheesta, mikä voi olla kuva tai sana tai lause. Miusta oli tosi huvittavaa, kun maanantaina kerrottiin tulevasta kurssista. Seuraavat säännöt annettiin:
1. TEE HUONO
2. HUTILOI
3. JÄTÄ KESKEN
4. ÄLÄ LUONNOSTELE
5. ÄLÄ UJOSTELE
6. SAA TUHOTA
Se on sekä tosi hauskaa että todella turhauttavaa ja raskasta. Suurin osa miun tuotoksista on kyllä ihan hanurista, mikä oli tarkoituskin, mutta niitä ei paljon kehtaa näytellä muille. Ehkä mie tänne voisin muutaman laittaa. Pitää ensin vaivautua tuonne Impivaaraan, kun nyt olen täällä asuntolassa kaverin koneella.

Aika hyvä...

Samposta saa rahaa

2009-07-05T18:40:00.010+03:00

Tämän ihanan kuvatuksen hahmoistani/-tamme piirsi ystäväni Kinka.

Tulin tuossa ihan äskettäin ostaneeksi kuudella kympillä ja risoilla mangaa Tammen nettikaupasta. GUNNM:t ja Yotsuba&! 6:n, se kun livahti mukavasti hyppysistäni, silloin kun se oli vielä lehtihyllyillä. Nyt on taas jotain mitä odottaa, koska Suomen mangajulkaisijat eivät nyt kiusaa minua kymmenillä hyvillä sarjoilla, jotka haluaisin hyllyyni (joka muuten pursuaa auttamattomasti yli). Nyt ilmestyy vain Nana, Fruits Basket ja Trinity Blood, satunnaisemmin myös Fullmetal Alchemist, Nausicaä ja NGE. Hyvä, ettei maasta ihan täysin tyystin luettava lopu, vaikka julkaisijat painottaisivat nyt sarjoihin, jotka eivät minua suuremmin kiinnosta, kuten jotkut nimeltä mainitsemattomat shônen-sarjat, jotka jatkuvat ajasta ikuisuuteen.Kotiuduin tuossa perjantaina viikon mittaiselta reissulta bahá'iden kesäkoulusta Oulusta. Hieno reissu oli, mutta raskas. Sain flunssan. Kuumetta ei pitäisi olla, mutta kurkku on kipeä ja nenä vuotaa. Muutenkin on vähän nuutunut olo. Pahaan saumaan iski, huomenna kun aloitan työni lapsenlikkana. Mietin kyllä, pitäisikö soittaa ja sanoa, etten halua tartuttaa kaikkia. Jos saisi viikon lomaa ja lähtisi äidin ja Jannen kanssa Helsinkiin. Olen tavattoman ärsyyntynyt, koska olisin halunnut olla perheenkin kanssa reissussa. Kai se on kestettävä. Voisin vaikka ensi viikonloppuna lähteä itsekseni Jyväskylään shoppaamaan. Kiertelemään divareita, jos vaikka löytyisi vanhoja Animelehtiä tai Japanpoppia. Ja katsomaan uusia vaatteita.

Juu, kyllä on tullut jotain piirrettyäkin tämän reilun kuukauden blogaustauon aikana. Aika paljonkin. Ei olisi kuitenkaan mitään järkeä laittaa kaikkea esille, koska useimmat suherruksistani ovat aika huonoja.
Nuo kaksi tuossa yläpuolella piirsin linja-autossa. On tullut harvinaisen paljon matkusteltua ympäriinsä tänä kesänä. Ja huomenna jatkuu.

Tätä innostuin piirtämään ylenpänä olevan luonnoksen pohjalta eilen illalla.

Meni siinä tunti poikineen ihan huomaamatta. Piirsin A3:selle, joka on liian iso miun skanneriin. Täytyi ottaa valokuva, mikä voi selittää kehnon kuvanlaadun. Olin vielä niin ahkera, että väritin sen melkein kokonaan vesiväreillä viime yönä, ja viimeistelin sitten aamulla.

Aika hyvä, kun itse sanon. Ehkä olisi voinut voimakkaammin mättää väriä vielä.

Kuinkahan paljon noi klipit tällä kertaa tulee raamien yli?

2009-05-20T10:42:00.001+03:00

TAAS on sunnuntai. Että mie inhoan sunnuntaipäiviä, ne on niin jumalattoman tylsiä ja ankeita ja pitkäpiimäisiä ja äääääääärh!! Minua pitkästyttäääääää. Ei ole edes mitään uusia(, hienoja) kuvia teille näytettäväksi, kun lähetin viime viikolla skannerin äidin matkassa kotio. Ensi viikolla pitääkin muuttaa poispois pois Savonlinnasta, kotiin Kangasniemelle.
Kesäloma alkaa.
En vieläkään oikein osaa sisäistää sitä, että Savonlinna jää taakse, pääsen ylihoppilaaksi ja lähden ensi syksynä Limingaan ja saan uusia kavereita ja kokemuksia.
On se ihmeellistä.

Kauhean levoton olo tällä hetkellä. Vähän niin kuin paha aavistus, taas, vasta äskettäin viime viikolla oli tosi iso sellainen ennakkoaavistus. Tiedä mitä siitäkin tulee. En jaksa miettiä.

Hmm... Youtubessa taas viettänyt liikaa aikaa, löytänyt hauskoja videoita.
Tämä on varmasti "older than dust", vaan paskat sillä väliä. :D "You have to saaaaave the world!" Ihana.

Isona Hetalia- ja IOSYS-fania pidin tästä kuin hullu puurosta.

Montakohan kertaa tämäkin on jo nähty? En tiedä enkä välitä, vasta eilen bongasin ja ihastuin heti heti hetimiten. Voi Yamcha-parkaa :D

Se tällä erää noista videoista.
Hmm, ei taida olla edes mitään näyttämisen arvoisia valokuviakaan teille tyrkytettäväksi. Tylsää. No jaa. Toisella kertaa sitten.

Tsuki ni kawatte oshiokiyo!

2009-05-10T20:04:00.005+03:00

Hoo, taas on sunnuntai. Sain taas eilen hillitömän Sailor Moon-buumin. Bongasin nimittäin Youtubesta Sailor Moon the Abridged Seriesin, joka on varsin nerokas! En muista, koska viimeksi olisin saanut nauraa näin paljon.
Sailor Moonin openingista tehty englanninkielinen versio on kyllä jotain niin laimeaa, että oli pakko hankkia alkuperäinen, kun se vuosi sitten hukkui sen perskutan viruksen takia... Sweet, sweet memories.

Sunnuntai on niljainen

2009-04-26T18:27:00.008+03:00

Oli varsin mukavainen viikonloppu, täytyy sanoa. Viime perjantai oli paras päivä hyvin, hyvin pitkään aikaan. Ei tullut yhtään ikäviä tilanteita. Ei kyllä lauantainakaan, mutta silloin ei paljon tapahtunut mitään, puuhastelin vain kupen rästitöiden kimpussa. Sainkin ison osan tehtyä. Kävin myös Riihisaaressa katsomassa Taru Innasen taidenäyttelyn (miun flamenco-opettaja). Se oli hiano. Siellä oli myös varsin mielenkiintoinen näyttely Suomen autonomian ajoista.

Ah, tässä taas vähän jotain söherryksiäni. Vasemmalta alkaen Ilmari, Hans ja Kurt (jolla on mini-Hans). Joukosta puuttuu vielä Sampo ja Eelis. Olen ajatellut tehdä jonkinsortin hahmoesittelyt, ettei ei-tuttujeni/satunnaisten kävijöiden tarvitsisi ihmetellä, mitä minä oikein piirtelen tänne. Laitoin nämä koristamaan blogini reunaa.

Tässä taas on Kaisu. Näköinen eli ei, minä pidän tästä, se on varsin onnistunut.

Joku saattaa ihmetellä tämän postauksen otsikkoa. Hoksasin tänään päiväkirjaan kirjoittaessani, miksi sunnuntaisin on aina niin likainen olo. Siis, sunnuntaihan eroaa varsin paljon muista päivistä muun muassa siksi, että useimmat liikkeet ovat kiinni ja nekin, jotka ovat, aukeavat vasta puolilta päivin, eli kämpillä täytyy hikoilla monta tuntia ennen kuin on järkeä lähteä ulos. Ruokakaupassa ei ole paljon tekemistä. Sitä paitsi, sunnuntaita seuraa maanantai, jolloin kaikki taas heräävät arkeen. Sunnuntai on viimeinen hikinen rutistus ennen arjen rientoja, eikä silloin oikein pysty kunnolla lepäämäänkään. Toisekseen yleensä, jos olen kotona, sunnuntaina täytyy lähteä aikaisin junalle tai bussille, koska olen nyt kuusi vuotta opiskellut toisella paikkakunnalla. Ei mitenkään erityisen rentouttavaa. Tylsää ja niljaista.

Motiivinsa kullakin. Vasemmalta alkaen Hans, Ilmari, Kurt, Eelis ja Sampo. Harkitsen tämän värittämistä. Hetken mielijohteesta tämän piersin.

Näihin tunnelmiin voisinkin päättää tällä kertaa. Juoksevaan Hansiin.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee

2009-04-19T09:56:00.009+03:00

En tosin polta... En muistanutkaan, miten kiva biisi tämäkin on.

Sainpa kuitenkin viiime postauksen jälkeen piirretyä jotain. Toinen asia, mikä auttaa luovaan lukkoon, on siitä valittaminen. :P
Totesin muuten, että on aivan törkeän kivaa piirtää käyttämällä useammanlaisia kyniä. Tässäkin työssä käytin kuulakärkikyniä, tussia ja puuvärejä. Ja tässä postauksessa on yksi kuva, jossa edellä mainittujen kynien lisäksi käytin lyijykynää ja highlightereita. Ai että minä nautin sen piirtämisestä.
Ylläoleva kuva on jatkoa tälle teokselle. Valitan suurta kokoa. Edelleen Kamen no Maid Guyta. Nyt voinkin alkaa tehdä jotain muuta.

Jaahas, olen tällä hetkellä koulussa. Ei kun... koululla. Jos olisin koulussa, olisin tunnilla, mutta olen täällä ihan muuten vaan, joten olen siis koululla. Kävin myymässä yhden kirjan ja nyt odotan, että ruokailu alkaa. Tosin siellä on jotain makkarajuttua... Ei ihan miun suosikkiani. No jaa. Ilmanen on ilmasta.

Ikään kuin luova lukko

2009-04-18T11:41:00.007+03:00

Että minä sitten inhoan sitä, kun on sellainen fiilis, että haluaisi hirveästi piirtää jotain, mutta sitten ei kuitenkaan pysty, syystä ja toisesta. Aina kun otan kynän käteen, en uskallakaan vetää yhtään viivaa. En tiedä, mihin sen vetäisin, mitä piirtäisin. Pelkään, että siitä tulee kuitenkin hirveää scheissea ja sitten hävettäisi, "mitä mä nyt tällasta paskaa julkean piirtää, täähän on häpeäksi tälle kauniille paperille, minulle itselleni, ja jokainen, joka sen sattuu näkemään, pakahtuu myötähäpeästä."
Tällainen. Ajattelu. On. Hanurista. Hanurista, I say! Piirtämisen ajattelustakin katoaa kaikki ilo.
Ainoa keino tällaiselle on vain ja ainoastaan se, että kaikista mielen vastalauseista huolimatta alkaa vain piirtää jotain. Jotain todella ylilyötyä, välittämättä mistään perspektiiveistä tai oikeaoppisesta anatomiasta tai väritasapainosta, siis ylipäätään mistään, mikä tietyssä mielentilassa rajoittaa tekemistä rikollisen paljon.
Lopputuloksesta voi tulla hyvinkin hieno. Jos muistaa varoa ylityöstämistä, tai koko homman vetämistä ihan leikiksi alentamalla itseään sellaisilla ajatuksilla kuin "no, kuhan jotain piirrän ihan sama, paskaa tulee kuitenkin". Niin tai näin, täytyy olla aidosti ylpeä tekeleestään, vaikka hyväntahtoisesti nauramalla sille. Etsiä siitä ne asiat, joista pitää, vaikka yksi piste, joka on mielestään kivassa paikassa, tai yksi viiva, jonka vetänyt juuri oikein, jota ei tarvitse mennä sörkkimään enää (tosin houkutus tähän on lähes vastustamaton). Sitten laittaa työn varmaan paikkaan, josta sitä voi ihastella ja muistella, miten hauskaa ja vapauttavaa sen piirtäminen oli.
Tekniikka on pettämätön, se on itsessä vika, jos se ei toimi!

Ja näin olen purkanut teille sydäntäni. Iski kova halu kirjoittaa tänne jotain, vaikka en olekaan piirtänyt yhtään uutta kuvaa. Sen sijaan voisin laittaa joitain valokuvia, vaikka jos inspiraatioita saisi.
Kirjoituspöytäni on aina täynnä kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä kamaa. Kuvassa yllä on juuri sitä enemmän hyödyllistä. Noita kyniä katsoessa tulee hirveä tarve vain alkaa piirtää jotain. En tosin juuri nyt tällä hetkellä "voi" alkaa piirtää mitään, koska nyt kirjoitan tämän entryn loppuun, sitten pitää käydä kaupassa, leipoa suklaakakkua huomista varten... itsekin pitäisi jotain syödä, mutta syödessä pystyy joten kuten ehkä piirtämään myöskin. Ei, ei hyvä, ruoka täytyy syödä kunnioittaen ja piirtäessä ei touhuta muuta, ainakaan käsillä. Jotain kunnioitusta sentään. Piirtäminen ja syöminen ovat pyhiä asioita, joita ei tehdä samanaikaisesti.

Hei, mikäs sen inspiroivanpaa kuin nähdä itsensä piirtämässä. Tosin, tässä kuvassa vain esitän piirtäväni, tarvitsin näitä kuvia malliksi lopputyötäni varten (laitan siitä ehkä kuvan tänne joskus). Muistan hyvin, kun yritin piirtää siinä, kun kaveri kuvasi, että siitä ei tullut yhtään mitään, jotain skeidaa vain piirsin. Selittyy sillä, ettei se varsinainen piirtäminen ollut niin tärkeää, kunhan vain näytin siltä, että piirsin, asennolta ja olemukselta.
Se, mikä tästä tekee sitten niin inspiroivan, on juuri se, että itse lopputyön tekeminen oli erittäin antoisaa. Vaikka toisinaan hankalaakin, mutta se kuuluu asiaan. Työstä tuli oikein hieno ja siitä jäi mukavat muistot (ja kymppi todistukseen, jopa portfoliosta, vaikka kyhäsin sen parissa päivässä).

Maaaan, my life sucks.

2009-04-14T13:36:00.013+03:00

Juu, ei mene hyvin. Siitä huolimatta, että sain vihdoinkin taas jotain piirrettyä, niin ei mene hyvin.
Juu juu, tuolta edessä juoksevalta tyypiltä puuttuu aikamoinen pala vartalosta, mutta se onkin nyt niin kuin suuntaa antavana. Innoitus tähän tuli tämän hurmaavan animesarjan lopputeksteistä. Kyseinen anime oli aika hauska, vaikka siinä olikin aivan hirveästi fanserviceä. Pojille. No jaa, mitäs pienistä.

Piirtelin myös itseni ja ystäväni Inkan pariksi erittäin tunnetuksi taikatytöksi. Oli tarkoitus piirtää myös kolme muuta kaveriani, mutta se sitten jäi, syystä ja toisesta.

He-ooooH!

2009-04-06T10:00:00.000+03:00

29.3.2009
Jostain syystä tuli aivan hillitön hinku piirtää alastomia miehiä. Itse asiassa vieläkin tekee mieli piirtää komeita, hyväkroppaisia poikia ilman rihmankiertämää. Yllä olevaa aloin piirtää tuossa aiemmin viikolla, sellattee luonnostyyppinen, en turhia paineita ottanut oikeaoppisesta anatomiasta ja sellaisesta. Huomaa, että täytyy harjoitella rutkasti vielä vartalon piirtämistä rintakehästä alaspäin. Ja miksei ylöspäinkin. Väritin tämän aika nopeasti, tajusin vasta myöhemmin, että olisin voinut piirtää heidät saunan laiteille (kuuma lähdekään ei tainnut olla minun oma ideani taustaksi...). Tosin silloin oikean yläkulman blondin asento olisi ollut vähän hölmö... puolivahingossa muuten piirsin hälle liian hyvän yläkropan, joten hillitsin itseäni sitten persauksen kanssa. Että näin. Toi röökikin savuttaa aika pahasti... Mutta minun tehtäväni ei ole kuvata realistisesti todellisuutta, sellainen rajoittaa tekemistä rikollisen paljon.

Tätä en alunperin ajatellut laittaa tänne ollenkaan. Mutta laitoin sitten kumminkin, on siinä sen verran haaskoja juttuja. Tai sairaita. Sisäpiirivitsejä. Että lälläslää. Olin tuohon samaiselle sivulle koonnut vähän muistiinpanoja, kun sitten aloin piirtää sille tuota hölkkäävää tyyppiä (on hällä nimikin, mutta en katso tarpeelliseksi sanoa sitä). Sitten piirsin alastoman kokin. Niistä oli silloin todella selvät visiot. Sitten piirsin ryhmästä loput kolme jäsentä ja nimesin työni Aamutoimiksi. Lehden nimen keksin, kun olin vastikään katsonut erään hassun, nyt tosin poistetun, videon, jossa Mörkö kauppaa lehtiä Muumeille. "Ostakaa nyt edes Muumien Sanomat". Sitten sain törkeän idean piirtää vähäpukeisia naisia tuomaan tiettyä kieroa ristiriitaa koko asetelmaan, koska jo alun alkaen kyseinen hahmo on luontojaan sitä tyyppiä, joka ei ole kiinnostunut Muumeista eikä pornografiasta.

6.4.2009

Juupa juu, en ole saanut mitään piirrettyä noiden ylläolevien jälkeen. En ole ollut oikealla tuulella. Istunu tietokoneella päivät pitkät. Lukenu hauskoja juttuja tvtropes.comista, kattonu APH-videoita (voisin periaatteessa mättää niitä läjäpäin tänne, mutta jos en nyt kuitenkaan... No, tämän ainakin laitan! Se on niin kaunis!).

Mutta joo, näihin tunnelmiin päättyy tiedotus. Toisella kertaa lisää asiaa.

Inka, päivitä!!

"Keskellä parsapenkkiä!"

2009-03-21T18:33:00.000+02:00

Voi Muumimamma :)

Pöh, en saanut sitä puistotyötä. "Onpahan ainakin yritetty", sanoi äiti. Niinpä niin, mutta laiha lohtu se on. Turhaa työtä tein! Tosin nyt saan olla ihan rauhassa kotona ja tehdä ihan rauhassa kotitöitä, maalata navettaa, raivata metsää, ajaa ruohoa... kyllä sitä tekemistä riittää. Pitää isän kanssa sopia, josko jotain ihan kunnon palkkaa saisin.

Taas sain hupsun idean. Tässä rakkaat miehemme ovat vierailulla jonkun ihmisen (mahd. jonkun tosi tärkeän) kotona ja Ilmari menee luvatta vähän tutkimaan:

Innoitusta sain, kun tutkin lolcats.comista tallentamiani kuvia. Aika hassua, koko sarja koostuu tällä hetkellä yksittäisistä vitsikohtauksista. Niiden ympärille on tosin hyvä lähteä kasaamaan kunnollista juonta. Alkupäähän olen jo jotain juonentynkää saanut aikaan.

Pientä piiperrystä puoleltani ja turmion Rainbow S.p.A.

2009-03-21T10:39:00.000+02:00

Okei, katsoin vähän mallia asentoon ja vaatteisiin. Se on täysin sallittua. Teki mieli kokeilla, miltä näyttää lyijykynäpiirros vesiväritaustaa vasten. Ei pahalta, mielestäni.

Vanhahko piirustus, jäänyt kesken, kun en ole jaksanut etsiä mallia miehen asennolle.

Maikkarilta tuli äsken uudehko animaatio nimeltä Huntik. Samoilta tekijöiltä, jotka teki aikoinaan Winx-clubin. Se kertoo jo aika paljon. Siis voi hyvänen aika, miksi pitää tehdä tuollaisia huonoja animaatioita, joissa on kuitenkin sen verran juonta, että mun on pakko katsoa sitä?? Minua kiusaavat, kun eivät tee kunnolla mielenkiintoisia animaatioita. >:/
Pakottavat minut pitäytymään yhä tiukemmin päätöksessäni tehdä tulevaisuudessa parempia animaatioita (mutta eikös se ole hyvä asia..?)

Äiti ilmoitti tänään tulevansa käymään. Olipa hyvä, että siivosin eilen täällä.

Älkää kysykö...

2009-03-20T14:01:00.001+02:00

Saatat kuvitella tajuavasi kuvan idean, mutta siinä on sellaisia hiuksenhienoja vivahteita, jotka aukeavat ainoastaan asiaan perehtyneille (eli parhaille kavereilleni). Ei, en tiedä mitä päässäni liikkuu. Näkisittepä sen, jota tein samaan aikaan tämän kanssa! Se on melkein astetta pahempi. Täytyy tehdä se valmiiksi, jotta voin järkyttää teitä sillä. >:D
Nopea luonnos ja vielä nopeampi väritys.

Edit. tunti pari myöhemmin

Juupa juu. Tämä kohtaus on alkujaan eräästä muumidupista (paitsi ruudut 1 ja 2). Hahmot eivät ole yhtään näköisiä (paitsi ehkä Sini ruuduissa 2 ja 4), no, kunhan ovat suuntaa-antavia. Nopeana luonnoksenahan tämäkin alkoi. Ehkä jos nyt hirveän pirullinen haluan olla, niin laitan sitten lopulliseen julkaisuun... >:D
Tämä ajoittuu vain paria hetkeä ennen kuin he keksivät voimansa.

Horoskooppi-ihmisen keekoilua

2009-03-17T09:16:00.000+02:00

Ihan vaan sillä, että innostuin taas eilen astrologiasta ja tutkin oman merkkini lisäksi vaihteeksi myös ystävieni merkkien perusominaisuuksia. Naureskelin sitten itsekseni, Pasila-fani kun olen, että Kyösti Pöysti ei kyllä tykkäis minusta, kun olen kiinnostunut horoskoopeista ja tykkään Améliesta. Voi voi. Joskus mietin, miksi Pöysti inhoaa kyseistä leffaa niin hirveästi... jotenkin on myös semmoinen kutina, ettei kovin moni muukaan välitä siitä... no jaa. Mitä yksi elokuva kertoo ihmisestä? Ei paljon mitään.

Mutta taas on aika hirveiden kuvien. Tämä ylläoleva ainakin on allekirjoittaneen mielestä todella jotain.. aivan.. en tiedä. Perusheteromiesten kauhu. Hivenen naiselta näyttävä heteromies. Vähän niin kuin miltä japanilaiset luulevat ranskalaisten näyttävän. Tämä tosin ei ole blondi. Voi japanilaiset, eläkää vain fantasioissanne, ja aiheuttakaa meille realist(inats)eille päänsärkyä.
Pahoittelen skannauksen heikkoakin heikompaa laatua.

Vanhahko teos. Kun olin saanut tämän valmiiksi, pidin sitä parhaimpana piirroksena, jonka olin ikinä piirtänyt. Jollain lailla se on sitä vieläkin. Olin todella onnistuvassa tilassa ja pystyin antamaan palttua mm. sellaisille taiteellisuutta rajoittaville tekijöille kuin korrekti anatomia. Sen kun vain vedin viivoja innoissani ympäriinsä. Sellainen on hyvin virkistävää. Siihen kuuluisi vielä jonkinasteinen tausta, mutten sitten kokenut tarpeelliseksi alkaa työstää sitä tarkemmin. Sen verran voin sanoa niille, joille kuva ei oikein aukea, että nuo kolme ikään kuin lentävät, pienen matkaa. Kohoavat ilmavirran mukana. Miettikääs miten se on mahdollista. Jonkun vesiväriversionkin olen tästä tehnyt, mutta se ei oikein onnistunut.
Ehkä mä vielä yhden laitan...

Pienen pientä hahmoluonnostelua. Aika vanha kyllä tämäkin. :P
Tekeillä on merkintä, jossa on muutama jo yli vuoden vanha luonnos toisesta sarjakuvastani. Sillä on jo juoni alusta loppuun, varsin valmiit hahmot, enää vain pitäisi saada itseni piirtämään se. (Ja ehkä, jokin kaunis päivä, joku suostuu *gasp* julkaisemaan sen. Ei! Se on liikaa tämänhetkiselle maailmalleni, koko ajatuskin!)

Ehkä mä jonain päivänä saan taas jotain uutta aikaan. Sitä odotellessa: Yie Ar Kung-Fu, YEAH! (alkuperäinen on kyllä hauskempi ja nerokkaanpi, mutta on tuossa Hetalia-versiossakin oma viehätyksensä)

Raiparai

2009-03-08T17:25:00.000+02:00

Hetken mielijohteesta tällaisen piirsin. Ehkä pari jaksoa olen The Melancholy of Haruhi Suzumiyaa katsonu, pitäis katsoa kokonaan joku päivä, sen verta mainetta silläkin sarjalla on. Aikaa sitten päätin, että sitten kun opin tekemään animaatioita, niin teen omilla hahmoillani Hare Hare Yukain.

Tyytymättömät

2009-03-07T10:55:00.000+02:00

Pieni vitsintapainen, jota en nyt rupea suuremmin selittelemään. Ihan vaan siitä syystä, ettei joku varasta nerokasta sarjakuvaideaani (joku suomenkielentaitoinen, joka sattumalta eksyy tähän vaatimattomaan blogiini). Ehkä tuosta jotain huumoria irtoaa siitä huolimatta, mielikuvitusta saa käyttää.
Aika nopeasti tuonkin hutaisin, mikä näkyy anatomiassa ja värityksessä (skanneri muuten ikävästi aina raiskaa värit), mutta olen jo aika hyvin päässyt irti siitä, että suuremmin välittäisin moisista pikkuseikoista.

Hieman vanhempi luonnos samasta sarjasta. Hieman jos saan kavereita (ja itseäni) mainostaa, niin vasemmalta alkaen ensimmäisen hahmon on suunnitellut Kaisu, toisen Sini, kolmannen Inka ja laitimmainen oikealla on oman i. Joukkoon kuuluu vielä viides, joka tähän työhön ei ollut vielä ehtinyt mukaan, täytyy piirtää vielä sellattee kuva, missä on kaikki viisi (tai ehkä jopa kaikki kymmenen...?).
Puuväreillä on muuten älyttömän kivaa värittää, tajusin vasta männäviikoilla. Vuosi sitten ostin Akatemisesta kalliilla Faber-Castellin akvarellivärikynät, ja vasta nyt olen alkanut niitä käyttämään. Sama homma piirtopöydän kanssa. Kun ei muka ole osannut niitä käyttää. Ja paskanmarjat. Periaatehan on törkeän yksinkertainen, ja tekniikan oppii tekemällä, muilta saa myös katsoa mallia.
"Pahoittelen" taitosta oikeassa alakulmassa. Paperina molemmissa on Paperipisteen viivaton A4-vihko, niitä joita saa halvalla Suomalaisesta. Paperi on niin ohutta, että se kuultaa läpi, mutta sille on todella mukavaa piirtää.
Muuten, molempia piirtäessä katsoin (tai paremminkin kuuntelin) Pasilaa. Siinä ohjelmassa on jotain todella inspiroivaa, sen lisäksi, että on todella hauska ohjelma.

Savonlinna City Lost Girls

2009-03-04T12:33:00.000+02:00

Näinnikkää, eilen tällaisen hutaisin, ja tietokoneella sitten yömyöhään sitä väritin. Yhteen sarjakuvaan pientä hahmosuunnittelua. Vasemmalta alkaen nimeltään : Emmi-Lotta, Sini, Kaisu, Inka ja Henna. Aika yksinkertaisesti kyllä väritetty, mutta minun tämän hetkisillä taidoillani ihan hyvä.
Alkuperäisenä ajatuksena oli vain kokeilla piirtää erilaisia vartalotyyppejä ja kasvoja. Hieman ehkä kuitenkin on persaukset samankokoisia kaikilla ja hartiat liian kapeita, mutta ehkei sovi olla liian realisti. Realismi on hanurista.

Tänä päivänä , jonka kaikki tulevat muistamaan

2009-02-16T17:29:00.000+02:00

Jees, päätinpä sitten nerokkaasti hyödyntää erään ystäväni ideaa ja tehdä luonnosblogin, johon laittelen kaiken näköisiä ja kokoisia suherruksiani. Tässäpä pari. Alemman saatan ehkä laittaa deviantArttiin, mutten tiedä vielä onko se sen arvoinen. Tarvitsen harjoitusta tietokoneella värittämisessä.